Ohjeita

Kani lemmikkinä

Kani on utelias ja aktiivinen, sen täytyy saada juoksennella, hyppiä, tutkia paikkoja ja osallistua perheen touhuihin. Kani oppii nimensä ja osaa hakea huomiota, silityksiä sekä kerjätä herkkuja. Kanin voi opettaa sisäsiistiksi ja tekemään temppuja.

Kani ei ole pienten lasten lemmikki, lapset monesti haluavat pitää kania sylissä, vaikka se ei siitä pitäisi, eivätkä osaa tulkita kanin elekieltä. Väärin käsiteltynä kani voi osoittaa mieltänsä puremalla tai rimpuilemalla, vaikka aikuisen käsittelyssä olisikin lempeä ja kiltti. Kani sopii siksi paremmin rauhalliseen aikuiskotiin tai isommille lapsille. Vastuu lemmikistä tulee aina kuitenkin olla vanhemmilla ja on hyvä miettiä jo etukäteen suunnitelma, jos lapsen kiinnostus kania kohtaan lopahtaakin.

Otathan myös huomioon, että kääpiörotuiset kanit saattava hyvin hoidettuna elää hyvinkin vanhoiksi, jopa yli 10-vuotiaaksi. Yleensä keski-ikä kääpiökaneilla kuitenkin noin 6-8 vuotta.

Ruoka

Kanin perusruokaa on hyvälaatuinen kuivaheinä, jota on aina oltava tarjolla. Heinä pitää kanin hampaat, suoliston sekä virtsatiet kunnossa, eikä se pääse lihomaan. Jos heinän syöntiä korvataan liikaa muulla ruualla tai kanille annetaan herkkuja ylenmäärin, voi vähentyneen heinänsyönnin seurauksena olla suolilama tai -tukos. Myös kanin hampaat saattavat kulua väärin ja jopa mennä mennä virheasentoon ja esim. pidentyneet hampaitten juuret taas voivat puolestaan aiheuttaa silmäongelmia. Jopa parin päivän huono heinänsyönti voi vaikuttaa hampaisiin haitallisesti.

Jyrsittäväksi on hyvä olla mm. oksia tai varpuja. Kun on luvallista jyrsittävää, voi olla helpompaa opettaa jättämään lattialistat ym. rauhaan.

Monipuolista tuoreruokaa ja yrttejä voi tarjoilla, netistä kannattaa etsiä viimeisin tieto, mitkä kasvikset ja luonnosta kerätyt kasvit sopivat. Kohtuus tuoreissakin, eli pieni määrä päivässä riittää, jotta heinänsyönti ei taas heikkene.

Sisällä asuva ja kasvuiän ohittanut kani ei täysrehupellettiä välttämättä tarvitse, mutta pieni määrä voi olla ok, jos kani pysyy solakkana. Ohje on enintään 1 rkl/kg täysrehupellettiä päivässä, siis leijonanharjakselle vain noin 1½ ruokalusikallista! Ja erityisesti kesäkuumalla kannattaa pelletit vaikka jättää kokonaan antamatta, lukemani mukaan kuumalla kelillä tulee herkemmin pellettien/liian tuhdin ruuan aiheuttamia suolisto-ongelmia.

Suola- ja kalkkikiviä ei yleensä tarvita, mutta jos kanin ruokavaliossa ei ole pellettejä, tulee suolakivi tarpeelliseksi.

Asuttaminen

Kani tarvitsee tilaa juoksenteluun ja paikkojen tutkimiseen, lehtikompostorikehikot tai pentuaitaukset ovat käyttökelpoisia asumuksen virittelyyn. Kanin pitää toki päästä myös aitauksesta jaloittelemaan ja seurustelemaan, mutta voi oleilla aitauksessa silloin kun sitä ei ehdi vahtia. Kanille voi toki myös järjestää oman huoneen. Jonkinlainen pesämökki/piilopaikka, heinäteline ja vessalaatikko (tai ueampi) kuuluvat perusvarusteisiin. Kanit tykkää myös makoilla korkeilla paikoilla, esim. sohvalla.

Kani oppii sisäsiistiksi, ne tekevät yleensä pissat johonkin tiettyyn paikkaan, monesti joku nurkka otetaan vessapaikaksi. Vessalaatikon kuivikkeena voi käyttää esim. puupellettiä (lämmityspelletit käy), haapahaketta tai puupohjaista kissanhiekkaa (pitää olla paakkuuntumatonta). Papanoita saattaa tipahdella sinne tänne, niillä myös merkataan reviiriä. Mutta ne ovat kuivia ja helppo lakaista pois.

Vapaana asuvan kanin heinätelineeksi voi käyttää vaikka isoa kannellista pyykkikoria, josta kani saa helposti revittyä heinää (oltava riittävän isot reiät!), mutta ei leviteltyä sitä pitkin lattioita ja pissittyä niitten päälle. Kansi on tarpeen, jottei kani keksi mennä istumaan koriin. Monesti heinänsyöntipaikka on myös vessapaikka, joten voi olla kannattavaa laittaa heinätelineen viereen vessalaatikko. Heinät voi toki tarjoilla myös lattialta, jolloin ne ovat helpommin saatavilla ja voivat houkutella paremmin  syömään. Heinät on tällöin vaihdettava tiheästi puhtaisiin eli hävikkiin on varauduttava.

Kani tarkenee myös ulkolämpötiloissa, siellä sille pitää olla säänsuojaa/kuivaa tilaa sekä pesäkoppi, jonne saa heinää/olkea/koppikuitua. Häkki/tarha pitää olla pedoilta suojattu ja kanin karkaaminen kaivautumalla aidan ali täytyy olla estetty. Jos kani asuu ulkona myös talvisin, pakkasilla ongelmaksi tulee veden sulana pysyminen. Uuden eläinten hyvinvointilain (693/2023) mukaan kaneillakin on oltava jatkuvasti sulaa vettä tarjolla.

Luonne, käsittely

Kanillekin tulee "teini-ikä", jolloin se voi olla oikea hormonihirviö. Tytöt voivat tällöin nahistella tai hypätä toistensa selässä, pojat taas saattavat ruikkia pissiä joka paikkaan ja kosiskella ihmisen jalkoja tms. Monesti myös ensimmäinen kevät on hankalin kiimailun suhteen. Hormonimyrskyt kyllä tasoittuvat ajan mittaan, mutta kastrointi/sterilointi tasoittaa luonteen varmimmin.

Kania kannattaa käsitellä usein, jotta taito ei pääse unohtumaan ja esim. kynsien leikkuusta ei muodostu hankalaa. Kynsien leikkuu on sellainen asia, josta ei kanin kanssa kannata neuvotella, se "vain tehdään". Tarkoittaa siis yksinkertaisesti sitä, että jos aina lopetat kynsien leikkuun kun kani rimpuilee, niin se ihan varmasti oppii ja tekee niin jatkossakin. Leikkuun välissä tai jälkeen voi olla paikallaan antaa herkkuja palkkioksi. Toki kynsiä voi leikata vaikka muutama kerrallaan useampana päivänä. Kynsiä on leikattava noin kuukauden välein, riippuen miten kynnet kuluvat. Kanille kannattaa muutenkin opettaa, että rimpuilemalla ei pääse sylistä pois, vaan vasta sitten kun on rauhallisesti ja paikallaan.

Meillä kanit opetetaan olemaan myös selällään, vaikka sitä ei nykyisin suositella. Mutta leijonilla on välttämätöntä tarkistella välillä myös mahapuolta mm. takkujen varalta. Myöskin näyttelyssä tuomari kääntää kanin selälleen, joten on hyvä siihen totutella jo kotona. Kynnet leikataan meillä "puoli-istuvassa" asennossa:

Yksin vai yhdessä?

Kani on sosiaalinen, joten sille on oltava seuraa, eikä pelkästään ihmisen seura sille riitä. Ehdottomasti parasta on lajitoveri, mutta kani voi saada ystävän myös esim. koirasta tai kissasta, vaikkakaan valvomatta ei perimältään peto- ja saaliseläintä voi keskenään jättää. Toinen kani kaveriva edesauttaa sekä psyykkisen että fyysisen terveyden ylläpitoa, kani mm. syö heinää enemmän kun sillä on lajitoveri.

Urokset ovat usein sosiaalisempia ja pärjäävät jossain tapauksissa yksinäänkin, kunhan saavat olla mukana perheensä touhuissa. Naaraat usein kaipaavat enemmän oman lajistaan toveria.

Paras yhdistelmä on leikattu uros ja naaras. Myös naaraat tulevat yleensä toimeen keskenään. Urokset eivät (yleensä) tule toimeen keskenään ja 2 urosta samassa taloudessa on riski, ne saattavat tulla toimeen jos tyttökaneja ei ole lähistöllä, mutta saattavat alkaa myös yhtäkkiä tappelemaan vaikka alkuun menisikin hyvin. 

Helpointa on ottaa ensin uros ja leikkuuttaa se, sille on sitten myöhemmin helppo tuoda tyttöystävä. Yleensä pojat hyväksyvätkin tytön reviirilleen helposti. Tyttö sen sijaan voi olla tarkka reviiristään ja alkuun olla aggressiivinenkin uutta lajitoveria kohtaan, vaikka myöhemmin niistä tulisikin ystävät.

 

Rokotukset

RHD-tauti ja myksomatoosi ovat rantautuneet Suomeenkin, nyt alkuvaiheessa lähinnä Etelä-Suomeen/citykanialueelle, mutta taudit ovat herkästi tarttuvia ja hyönteisetkin niitä levittävät. Myöskin kenkien mukana saattaa tauti siirtyä ulkoa sisäkanille. Ainut keino suojata kani on vuosittainen rokotus, johon kaninomistajan nykyään kannattaa varautua.

Punaiset silmät/rubiinisilmät ja skannaaminen

Kaneilla, joilla on punaiset silmät (väriltään valkoinen, venäläinen) tai rubiinisilmät, jotka hohtavat tietyssä valossa punaisina (väriltään soopelit, siamsoopelit, ruskea ym.), on näkökyky erilainen kuin normaalin värisillä silmillä. Punaisuus aiheuttaa sen, että kani saattaa skannata eli hitaasti heijata päätään sivulta toiselle. Tämä ei ole vaarallista vaan ihan normaalia punasilmäisille. Skannaamista saattaa esiintyä vain silloin tällöin tai esim. uudessa paikassa, jossa kani joutuu tarkemmin katselemaan ympäristöään ennen kuin tottuu.

Linkkejä

Pupuninjat-youtubekanava, videoita kaneista, ohjeita ym.:

https://www.youtube.com/channel/UCM8PFU5YS-SQnCdiiqsHKhg

 

Suomen kaniyhdistyksen ohjeet:

https://kaniyhdistysdotcom.files.wordpress.com/2015/09/kaninruokintajahoitoohje.pdf

https://kaniyhdistysdotcom.files.wordpress.com/2015/09/kanisisalemmikkina.pdf

Sopivia ruokia

Sopivat kasvikset ym.

Kanin ruokien suhteen kohtuus kaikessa (paitsi heinässä) on hyvä ohje. Eli kasviksia monipuolisesti ja pieninä annoksina.

- salaatit, kaalit (kohtuudella)

- erilaiset yrtit, selleri

- tomaatti, kurkku, paprika

- porkkanan naatit

- pinaatti, rucola vain silloin tällöin

- siemenestä kasvatetut "ruohot": maissi, vehnä, kaura, ohra. Älä siis anna siemeniä vaan istuta ne multaan! Huom! Pääsiäisen rairuoho on myrkyllistä!

Herkuiksi sopivat

- kuivattu leipä

- pähkinät

- hedelmät (liian sokerisia)

- porkkana (liikaa sokeria)

Myrkylliset/haitalliset

- sitrushedelmät

- sipulit

- avokado

- rairuoho (pääsiäisruoho)

Luonnosta kerätyt, sopivat

- kaikenlaiset heinäkasvit

- poimulehdet

- voikukka

- siankärsämö, piharatamo

- maitohorsma

- mansikka

- valkoapila, puna-apilakin käy pienessä määrin

- vadelman lehdet, mustikan ja puolukan varvut. Myös herukoitten lehdet sopii.

- nokkonen (silloin tällöin, kuivata ensin)

- oksia: omenapuu, haapa, pajut, pihlaja, kuusi, vaahtera, aronia, syreeni (myös koivu ja harmaaleppä sopii, mutta ei meillä ainakaan maistu). Mäntyä ei nykyisin suositella mahdollisten maksaongelmien takia, vaikka sen kuori kyllä hyvin maistuu kaneille.

Luonnosta, myrkylliset/haitalliset

- kirsikka- ja luumupuun oksat

- mänty, tammi

- leinikit (kuivaheinässä ok)

- särmäkuisma (?)

- leskenlehti

- kukkapenkin ja puutarhan kasveissa on monia myrkyllisiä, joten luonnonkasvit on turvallisempia

Lista sopivista:

http://lappeenranta.sey.fi/images/materiaalipankki/lsey_kanin_tuoreruokalista2016.pdf