Ohjeita

Kani lemmikkinä

Kani on utelias ja aktiivinen, sen täytyy saada juoksennella, hyppiä, tutkia paikkoja ja osallistua perheen touhuihin. Kani oppii nimensä ja osaa hakea huomiota, silityksiä sekä kerjätä herkkuja. Kanin voi opettaa sisäsiistiksi ja tekemään temppuja.

Kani ei ole pienten lasten lemmikki, lapset monesti haluavat pitää kania sylissä, mutta eivät sitten kuitenkaan malta käsitellä sitä rauhassa. Väärin käsiteltynä kani voi osoittaa mieltänsä puremalla tai rimpuilemalla, vaikka aikuisen käsittelyssä olisikin lempeä ja kiltti. Kani sopii siksi paremmin rauhalliseen aikuiskotiin tai isommille lapsille. Vastuu lemmikistä pitää kuitenkin aina olla vanhemmilla ja hyvä on miettiä jo etukäteen suunnitelma, jos lapsen kiinnostus kania kohtaan loppuukin.

Otathan myös huomioon, että kääpiörotuiset kanit elävät hyvin hoidettuna hyvinkin vanhoiksi, yli 10-vuotias kani ei ole mikään harvinaisuus.


Ruoka

Kanin perusruokaa on hyvälaatuinen kuivaheinä, jota on aina oltava tarjolla. Juuri muuta ruokaa kani ei välttämättä tarvitsekaan, sillä heinä pitää kanin hampaat, suoliston sekä virtsatiet kunnossa, eikä se pääse lihomaan. Jos heinän syöntiä korvataan liikaa muulla ruualla tai kanille annetaan herkkuja ylenmäärin, on seurauksena usein suolilama tai -tukos ja esim. kanin hampaat saattavat kulua väärin ja jopa mennä mennä virheasentoon.

Jyrsittäväksi on hyvä olla mm. oksia tai varpuja. Kun on luvallista jyrsittävää, on helpompi opettaa jättämään lattialistat ym. rauhaan.

Monipuolista tuoreruokaa voi tarjoilla, netistä kannattaa etsiä viimeisin tieto, mitkä kasvikset ja luonnosta kerätyt kasvit sopivat.

Sisällä asuva ja kasvuiän ohittanut kani ei täysrehupellettiä välttämättä tarvitse, mutta pieni määrä voi olla ok, jos kani pysyy solakkana. Ohje on 1 rkl/kg täysrehupellettiä päivässä, siis leijonanharjakselle vain noin 1½ ruokalusikallista! Ja erityisesti kesäkuumalla kannattaa pelletit vaikka jättää kokonaan antamatta, lukemani mukaan kuumalla kelillä tulee herkemmin pellettien/liian tuhdin ruuan aiheuttamia suolisto-ongelmia.

Toki viileässä asuva kani ja esim. meillä leikkaamattomat urokset "käyvät sen verran kierroksilla" kokoajan, että kuluttavat enemmän, joten pellettiäkin on annettava enemmän. Eli kanin painoa ja pyöreyttä tarkkailemalla täytyy etsiä tasapaino ruokinnalle.

Suola- ja kalkkikiviä ei nykytiedon mukaan tarvita.


Asuttaminen

Kani tarvitsee tilaa juoksenteluun ja paikkojen tutkimiseen, lehtikompostorikehikot tai pentuaitaukset ovat käyttökelpoisia asumuksen virittelyyn. Kanin pitää toki päästä myös aitauksesta jaloittelemaan ja seurustelemaan, mutta voi oleilla aitauksessa silloin kun sitä ei ehdi vahtia. Kanille voi toki myös järjestää oman huoneen. Jonkinlainen pesämökki/piilopaikka, heinäteline ja vessalaatikko kuuluvat perusvarusteisiin. Kanit tykkää myös makoilla korkeilla paikoilla, esim. sohvalla.

Kani oppii sisäsiistiksi, ne tekevät yleensä pissat johonkin tiettyyn paikkaan, monesti joku nurkka otetaan vessapaikaksi. Vessalaatikon kuivikkeena voi käyttää esim. puupellettiä (lämmityspelletit käy) tai puupohjaista kissanhiekkaa (pitää olla paakkuuntumatonta). Papanoita saattaa tipahdella sinne tänne, niillä myös merkataan reviiriä. Mutta ne ovat kuivia ja helppo lakaista pois.

Vapaana asuvan kanin heinätelineeksi voi käyttää vaikka isoa kannellista pyykkikoria, josta kani saa revittyä heinää, mutta ei leviteltyä sitä pitkin lattioita. Kansi on tarpeen, jottei kani keksi mennä istumaan koriin ja pissimään heinät pilalle. Monesti heinänsyöntipaikka on myös vessapaikka, joten voi olla kannattavaa laittaa heinätelineen viereen vessalaatikko.

Kani tarkenee myös ulkolämpötiloissa, siellä sille pitää olla säänsuojaa/kuivaa tilaa sekä pesäkoppi, jonne saa heinää/olkea/koppikuitua. Häkki/tarha pitää olla pedoilta suojattu ja kanin karkaaminen kaivautumalla aidan ali täytyy olla estetty. Jos kani asuu ulkona myös talvisin, pakkasilla ongelmana on veden sulana pysyminen.


Luonne, käsittely

Kanillekin tulee "teini-ikä", jolloin se voi olla oikea hormonihirviö. Tytöt voivat tällöin nahistella tai hypätä toistensa selässä, pojat taas saattavat ruikkia pissiä joka paikkaan. Monesti myös ensimmäinen kevät on hankalin kiimailun suhteen. Hormonimyrskyt kyllä tasoittuvat ajan mittaan, mutta kastrointi/sterilointi tasoittaa luonteen varmimmin.

Kania kannattaa käsitellä usein, jotta taito ei pääse unohtumaan ja esim. kynsien leikkuusta ei muodostu hankalaa. Kynsien leikkuu on sellainen asia, josta ei kanin kanssa kannata neuvotella, se "vain tehdään". Leikkuun välissä tai jälkeen voi olla paikallaan antaa herkkuja palkkioksi. Kanille kannattaa muutenkin opettaa, että rimpuilemalla ei pääse sylistä pois, vaan vasta sitten kun on rauhallisesti ja paikallaan.

Meillä kanit opetetaan olemaan myös selällään, vaikka sitä ei kovin suositella. Mutta leijonilla on välttämätöntä tarkistella välillä myös mahapuolta mm. takkujen varalta. Myöskin näyttelyssä tuomari kääntää kanin selälleen, joten on hyvä siihen totutella jo kotona. Kynnet leikataan meillä "puoli-istuvassa" asennossa:



Yksin vai yhdessä?

Kani on sosiaalinen, joten sille on oltava seuraa, eikä pelkästään ihmisen seura sille riitä. Ehdottomasti parasta on lajitoveri, mutta kani voi saada ystävän myös esim. koirasta tai kissasta, vaikkakaan valvomatta ei perimältään peto- ja saaliseläintä voi keskenään jättää. Urokset ovat usein sosiaalisempia ja pärjäävät jossain tapauksissa yksinäänkin, kunhan saavat olla mukana perheensä touhuissa. Naaraat usein kaipaavat enemmän oman lajistaan toveria.

Paras yhdistelmä on leikattu uros ja naaras. Myös naaraat tulevat yleensä toimeen keskenään. Urokset ei yleensä tule toimeen keskenään ja 2 urosta on riski, ne saattavat tulla toimeen jos tyttökaneja ei ole lähistöllä, mutta saattavat alkaa myös yhtäkkiä tappelemaan vaikka alkuun menisikin hyvin. 

Helpointa on ottaa ensin uros ja leikkuuttaa se, sille on sitten myöhemmin helppo tuoda tyttöystävä. Yleensä pojat hyväksyvätkin tytön reviirilleen helposti. Tyttö sen sijaan voi olla tarkka reviiristään ja alkuun olla aggressiivinenkin uutta lajitoveria kohtaan, vaikka myöhemmin niistä tulisikin ystävät.

 

Rokotukset

RHD-tauti ja myksomatoosi ovat rantautuneet Suomeenkin, nyt alkuvaiheessa lähinnä etelä-Suomeen/citykanialueelle, mutta taudit ovat herkästi tarttuvia ja hyönteisetkin niitä levittävät. Myöskin kenkien mukana saattaa tauti siirtyä ulkoa sisäkanille. Ainut keino suojata kani on vuosittainen rokotus, johon kaninomistajan nykyään kannattaa varautua.


Linkkejä

Pupuninjat-youtubekanava, videoita kaneista, ohjeita ym.:

https://www.youtube.com/channel/UCM8PFU5YS-SQnCdiiqsHKhg

 

Suomen kaniyhdistyksen ohjeet:

https://kaniyhdistysdotcom.files.wordpress.com/2015/09/kaninruokintajahoitoohje.pdf

https://kaniyhdistysdotcom.files.wordpress.com/2015/09/kanisisalemmikkina.pdf


Sopivia ruokia

Sopivat kasvikset ym.

Kanin ruokien suhteen kohtuus kaikessa (paitsi heinässä) on hyvä ohje. Eli kasviksia monipuolisesti ja pieninä annoksina.

- salaatit, kaalit

- yrtit, selleri

- tomaatti, kurkku, paprika

- pinaatti, porkkanan naatit


Herkuiksi sopivat

- kuivattu leipä

- pähkinät

- hedelmät (liian sokerisia)

- porkkana (liikaa sokeria)


Kielletyt/myrkylliset

- sitrushedelmät

- sipulit

- avokado


Luonnosta kerätyt, sopivat

- kaikenlaiset heinäkasvit

- poimulehdet

- voikukka

- siankärsämö, piharatamo, leskenlehti

- maitohorsma

- mansikka

- valkoapila, puna-apilakin käy pienessä määrin

- vadelman lehdet, mustikan ja puolukan varvut

- oksia: omenapuu, haapa, pajut, pihlaja, kuusi, mänty, vaahtera, aronia (koivu ja harmaaleppä ei meillä maistu)


Luonnosta, myrkylliset/kielletyt

- kirsikka- ja luumupuun oksat

- leinikit (kuivaheinässä ok)

- särmäkuisma (?)


Lista sopivista:

http://lappeenranta.sey.fi/images/materiaalipankki/lsey_kanin_tuoreruokalista2016.pdf

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kallis harrastus

Olen toivonut myynti-ilmoituksissa yhteydenotot sähköpostitse tai jollakin viestillä (whatsapp, tekstiviesti, instagram, Tori-viesti). Tämä ...